Yrittäjyyteni viisi olennaista oppia

Erilaisista yrittäjän ei-rahallisista, mm. sosiaalisista, tiedollisista ja taidollisista, pääomista pitäisi olla paljon nykyistä enemmän yleistä keskustelua. Puhe pyörii edelleen liikaa ennakkoluulottoman ja yrittäjämäisen asenteen korostamisessa, mikä on toki menestymisen kannalta tärkeä ominaisuus – ja yksi parhaita yrittäjyyden tarjoamia oppeja myös itselleni. Mutta asenne ja tekemisen palo ilman oikeanlaisia pääomia ja yrittäjyydelle sopivaa maaperää voi olla myös lyhin reitti täydelliseen loppuun palamiseen.

Nykyinen yrittäjyyteni elää perustalla, jota olen saanut vuosia rakentaa sivutoimisen kevyt- ja osuuskuntayrittäjän statuksen turvin. Jotkut saattavat periä tarvittavat verkostot ja yrittäjän tiedot ja taidot perhesuhteiden tai suvun kautta, mutta olen itse aloittanut tässä suhteessa liki nollapisteestä. Mahdollisuus yrittäjyyden maaperän valmisteluun ajan kanssa ja rauhassa onkin ollut itselleni ensiarvoisen tärkeää. Pelkään, että nykyisen hallituksen toteuttamat leikkaukset osa-aikaisen työnteon mahdollisuuksiin syövät tilan yrittäjäksi kasvamiseen kaltaisiltani tekijöiltä, jotka eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.

Yrittäjyyteen kuuluu usein olennaisesti työtehtävien, yhteistyökumppanuuksien ja asiakkuuksien moninaisuus. Pelkästään aukilausutut sanat eivät useinkaan ole riittävä apu puolin ja toisin ravitsevien työelämän yhteyksien pariin suunnistamiseen, vaan perustavin konsultaatio kannattaa hakea nk. vatsanpohjatunteelta. Vatsanpohjatunne ei ole pelkkää (ja usein ailahtelevaista ja konservatiivista) intuitiota, vaan laaja yhdistelmä kokemuksellista ja älyllistä tietoa. Se, onko jokin tietty toiminta hyvää ja kannatettavaa, ja onko sinun paikkasi juuri siinä, ovat kaksi erillistä asiaa.

Työn kokonaisuudessaan tuottama arvo rakentuu aina myös varsinaisen työn substanssin ulkopuolisille asioille. Minulla graafikkona työskentelyn ytimessä on erilaisten visuaalisten pintojen tuottaminen, jotta ne tukisivat erityisesti kestävyysteemojen viestintää ja laajempaa näkyvyyttä yhteiskunnassa. Erikseen reflektoitu elämänkatsomus taas auttaa laittamaan töissä tehtäviä asioita ja askareita mittakaavaan ja kartoittamaan omaa systeemistä paikkaansa osana suurempaa kokonaisuutta. Tällöin on mahdollista, että omasta työstä ja yrittäjyydestä tulee todella uutta luova voima sen sijaan, että se jäisi pelkäksi asioihin reagoimiseksi ja pärjäämiseksi.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt ajattelua, jossa työelämä pitäytyy omassa tarkkarajaisessa karsinassaan – ja oma työ vielä pienemmässä karsinassa sen sisällä. Työ ja yrittäjyys kun voivat olla niin paljon enemmän. Laajempi näkökulma auttaa yhdistämään työhön kokonaisvaltaista ihmisenä toteutumista ja kasvua osana yhteisöä. Työelämästäkään ei tällöin puutu ainakaan merkitystä.

Yrittäjyys on suhdanteille altista ja ajoittain aika vaativaakin. Epävarmuus voi avautua eteen pahimmillaan kuilun kaltaisena. Siksikin on tärkeää, että omaan yritykseen kokee erityistä ja positiivista tunnesidettä. Ajattelen itse, ettei yrittäjyys pelkän rahan takia ole todellakaan vaivan arvoista. Vaikka yrittäjyyteen liitetty populaari intohimopuhe tuntuu henkilökohtaisesti usein etäiseltä ja toistettuna kuluneeltakin kliseeltä, pakko siihen on minunkin lähteä ainakin jossain määrin mukaan. Toki sillä lisäyksellä, että intohimoisuus saa näyttäytyä hyvin monin eri tavoin.

Minulle on yrittäjyyteni alusta asti ollut tärkeää sisällyttää firman arvoihin myös henkilökohtaista kasvua kirittäviä tavoitteita. Kun omien arvojen mukainen ja uniikki juttu kantaa, on se syvästi tyydyttävää tavalla, jolle ei helposti löydy vertaista. Tämän avulla jaksaa myös niitä vähemmän tyydyttäviä asioita, joita yrittäjyyteen väistämättä kuuluu.

Olen aina välillä pyöritellyt mielessäni kysymyksiä, olenko työelämässäni ihan oikeassa paikassa, kun oman alan yrittäjien mediaanihabitus vaikuttaa olevan omaani muutaman pykälän keskiluokkaisempaa ja porvarillisempaa. Ja olenko siten outolintu myös asiakkaiden silmissä? Ainakin jälkimmäiseen kysymykseen saattaa löytyä vastaus ajatuksesta, että asiakkaita, kuten ihmisiä yleensäkin, on moneen junaan.

Se että löytää joltain alalta itselleen sopivan ja konventioita taivuttavan tekemisen tyylin, voi olla korvaamaton henkireikä ihmisille, jotka hakevat yhteiskumppanuuksiaan nimenomaan kapeimman normin ulkopuolelta. Nk. mainostoimistoestetiikka on visuaalisen alan kontekstissa esimerkki normista, josta asiakas voi joko pitää, tai jota haluaa erityisesti vältellä. Tällöin on loistava juttu, että yrittäjäkunnassa on moninaisuutta ja siten asiakkaillakin mistä valita.

Olemalla vahvasti omannäköisensä ammattilainen saattaa myös tulla tehneeksi työelämään tilaa monelle muulle, jotka eivät ole löytäneet itseään kaikkein perinteisimmästä mielikuvastosta. Suomen korkealle jämähtänyt työttömyysaste ja puutteet talouden dynamiikassa ovat todellisia ongelmia. Haluankin olla omalta osaltani luomassa työelämään tiloja, joissa olisi katto korkealla ja seinät leveällä, jotta ihmisiä ei jäisi osallisuuden ulkopuolelle ainakaan itse työtehtävien kannalta toisarvoisten seikkojen takia.

Tällainen juhannusviikon “kvintetti” siis. Mitä itse lisäisit edellisten oppien kylkeen? Ja kolahtiko jokin ajatus erityisesti omaan kokemusmaailmaan?