Ekososiaalinen kädenjälki ja kasvavan hyvän tarinat
Reflektoin tekstissä käsitteellisten valintojen vaikutusta kestävyystoimijoiden ja -toiminnan tunnelatauksiin.
Miten pienestä pääsee kasvamaan jotain suurta ja mullistavaa? Tämä on kysymys, joka puhututtaa aina välillä myös omassa ja parhaimmillaan varsin idearikkaidenkin tyyppien värittämässä elämänpiirissäni.
Muutosvoiman syntyminen on aina monisyinen kokonaisuus, mutta väittäisin, että tietynlaisella tunnetason hyväenteisyydellä, kutkuttavuudella ja valoisalla tenholla on sen kannalta ratkaisevan suuri merkitys.
Pohdin tekstissä kestävyysmurroksen piirissä tuttua jalanjälki-kädenjälki-käsitteistöä edellä mainitun tenhon ja affektin, syvän ja yliyksilöllisen tunnesuuntautumisen, näkökulmasta. Lisään kuvioon mukaan myös sosiaalisen ulottuvuuden käsitteellä ekososiaalinen kädenjälki.

Ympäristön tilaa parantavan tai hiilipäästöjä alentavan toiminnan käsitteet ekologinen kädenjälki ja hiilikädenjälki muodostavat vastinparin aavistuksen vakiintuneemmille jalanjälki-termeille, joilla ilmaistaan vastaavasti ympäristölle aiheutettua kuormitusta.
Hiilijalanjälki kuvaa yksilön, organisaation tai hallinnollisen yksikön hiilidioksidipäästöjen määrää ja on yleensä jotain, jota lähdetään pienentämään. Tähän pienenemisen dynamiikkaan liittyvät toimet, kuten yleinen kulutuksen vähentäminen ja turhasta materiasta luopuminen ovatkin välttämättömiä askeleita kestävän tulevaisuuden mahdollistamiseksi. Ja laajemmalla elämänkatsomuksellisella tasolla etenkin länsimainen kulttuuri tarvitsee myös paljon nykyistä kattavampaa hajoamisen, lakastumisen ja kuoleman prosessien tunnustamista luonnollisena osana elämää ja yliyksilöllistä energian ja aineen kiertokulkua. Kuolema antaa hajoamisen ja kompostoitumisen kautta tilaa uudelle elämälle.
Affektitasolla liika vähenemiseen ja pienenemiseen keskittyminen ei vain ole välttämättä järin tenhoavaa. Se kaipaa vastinparikseen jotain laajenevaa, kasvavaa, riemukasta ja rajattomuudessakin kylpevää. Kädenjälki-ajattelulla on tähän paljon annettavaa.
Haluan omalta osaltani osoittaa aivan valtavan kiitoksen niille peräänantamattomuudessaan järkähtämättömille ilmastoaktivisteille, jotka ovat syystalvien räntäkeleistä välittämättä pitäneet yllä muun muassa maailmanlaajuisesti tunnettuja Fridays For Future -mielenilmauksia. Samaan aikaan luulen, ettei laajemmista massoista valitettavasti löydy samanlaista lujuutta, ainakaan ennen vihoviimeistä pakkoa. Kertomukset kasvavasta hyvästä tarjoavat ilmastoliikkeen sisukuvaston rinnalle kevyempää ja vehreämpää tunnemaisemaa, joka on saavutettavissa myös vähemmän tarmokkaiden yksilöiden näkökulmasta.
Tunnistan toki, että rajattomuudesta ja kasvusta samassa yhteydessä puhuminen voi kuulostaa näinä ekokriisin aikoina jopa röyhkeältä, etenkin ilman oikeaa kontekstointia. Mutta tässä piileekin juju: Meillä on varaa myös rajattomaan kasvuun ja yltäkylläisyyteen, kunhan ne ohjautuvat ympäristöä kuormittamattomiin suuntiin. Tällaista kasvua voi olla esimerkiksi aineettomassa hyvässä, kuten ideoissa. Ainahan voi olla parempia tai osuvampia ideoita, harkitumpia ajatuksia?
Kasvu voi tapahtua myös yhteisen ekososiaalisen perustamme elvyttämisessä eli ekososiaalisen kädenjäljen alueella.
Ekologista kädenjälkeä kasvattavia toimia ovat muun muassa erilaiset luonnon ennallistamisen projektit, kuten saastuneen maaperän puhdistaminen, tai talouden ja tuotannon prosessien resurssitehokkuuden parantaminen. Sosiaalisen kulttuurin kukoistusta ravitsevaa ja sinällään “ilmaista” kasvua taas ovat esimerkiksi inklusiivisemman ja yhdenvertaisemman kielen kehittäminen tai toisten ihmisten ennakkoluulottomampi kohtaaminen.
Ekologinen ja sosiaalinen hyvä myös kohtaavat perin luonnollisella tavalla monessa elvyttävässä toimessa. Nämä luonnolliset risteämäkohdat ovatkin ekososiaalisen kädenjäljen kannalta kenties niitä kaikkein parhaita vaikuttamisen paikkoja, joita mm. donitsitalousteoriaa hyödyntävä työskentely pyrkii löytämään ja tuomaan esiin.
Eikö edellisessä ole kyse tuhoisan vaikutuksen ja kuormittavan jalanjäljen pienentämisestä, vain käänteisesti sanoen?
Kyseessä taitaa ollakin klassinen “Onko lasi puoliksi tyhjä tai täysi?”-kysymys. Puoliksi valmiin kanssa on psykologisessa mielessä paljon parempi kääriä hihat, ryhtyä hommiin tai jatkaa niitä. Asioiden tenho, resonanssi ja myös ajatuksia herättävän Mikä meitä vaivaa -podcastin avaamat libidinaaliset halut ovat mitä suurimmissa määrin merkityksellisiä minkä tahansa muutokseen pyrkivän yhteiskunnallisen liikkeen kannalta. Inhimillisinä olentoina ja kukoistavan elämän kaipauksinemme tarvitsemme sekä henkilökohtaisella että yhteisöjen tasolla hyvää ja kaunista lupaavia tapahtumakulkuja. Hyväenteisyyttä ja positiivista kutkutusta.
Mikroyrityksen ekososiaalisen kädenjäljen kasvattaminen ja kasvavan hyvän mahdollisuuksien sanoittaminen on tästä eteenpäin aiempaa keskeisempi osa myös Kuohu & Kaislan toimintaa. Todella mielenkiintoista ja inspiroivaa suunnata uusiin uomiin tämän jo jossain määrin tutun aihepiirin kanssa!
Lämpimin terveisin, Eetu Haverinen – 04.10.2023
Lähteet ja käsitteet
Hiilijalanjälki
Ekologinen ja hiilikädenjälki
Kädenjälki.fi:n blogaus ekologisesta kädenjäljestä.
Go Climate Positiven artikkeli hiilikädenjäljestä.
Affekti
Tieteen termipankin artikkeli affektista.
Fridays for Future
Donitsitalous
Donitsitalous.fi esittelee donitsitalousteorian mukaisia sisältöjä ja työkaluja suomeksi.
Kansainvälisen DEAL (Doughnut Economics Action Lab) -yhteisön verkkosivut.
Mikä meitä vaivaa -podcast
Muun muassa MMV:n Peak Libido -jaksossa on kiinnostavaa avausta libinaalisesta energiasta ja halutaloudesta yhteiskuntaa muovaavina voimina.