Logo

Visuaalista viestintää ja julkaisua digi- & printtiympäristöissä.

Eetu ja työhuone

Ajatukset ja etsinnät reilun 1,5 yrittäjävuoden jälkeen

Tervehdys syksyiseltä Tampereelta! Seuraavassa jo marrashämärään laskeutuvia ja työn taustakeloihin painottuvia kuulumisiani.

Ajattelin ensialkuun avata seikkaperäisesti mm. asiakastyön viimeisimpiä käänteitä ja ikäänkuin summata lyhyen toimintakertomuksen nyt jo kuluneesta 1,5 vuodesta kokopäiväisenä yrittäjänä. Mutta tämänkaltainen asioiden listaaminen ei ole ainakaan nyt se muoto, mihin tämä blogialusta lopulta kutsuu… Sen sijaan tuntuu paljon luontevammalta kirjoittaa suoraan asioista, joita nyt opiskelee ja joista intoilee myös vapaalla.

Eri viestintäkanavat, mukaan lukien Kuohu & Kaislan blogi, saavatkin hakea muotoaan, sopivaa ääntä ja ilmaisua. Ja tämänkaltainen tunnustelu saa synnyttää vaikka koko yritystoimintaan uusia rönsyjä ja sivupolkuja. Suurimpia arvoja luovan alan yrittäjyydessä onkin, että se tarjoaa työskentelymuotona mahdollisuuden etsiä ja löytää uusia mielenkiinnon ja inspiraation paikkoja, etsiä resonanssia ja sopivissa määrin myös haastaa itseään.

Minulle yksi haaste ja ihmisenä kasvun paikka on ollut ja on edelleen liiankin helppo sujahtaminen ennalta määriteltyyn formaattiin. Formaatti puskee päälle ihan kaikessa ja esim. siinä, että päädyn firman viestinnässä usein korostetun korrekteihin ja etukäteen määriteltyihin, muodollisesti päteviin uriin. Olkoon tämä kirjoitus siis yksi askel ja harjoitus virtaavampaan muotoon! Kirjoitan mm. projektireferensseistä lisää sitten toisessa (tilanne)pävityksessä.

Mitä olen kuluneen reilun 1,5 tilikauden aikana yrittäjyydestä oppinut? Mistä erityisesti olen nyt innostunut ja mitä mielen päällä pyörii?

Tuoreehkon yrittäjän opit

Yhteisö ja verkosto ensin

Yksi väistämättäkin yrittäjälle vastaan tuleva ja jonkinlaista reflektiota vaativa asia on oman toimintaympäristön dynamiikka. Minkälaisia toimijoita siellä on? Mitä lisäarvoa pystyy tässä ympäristössään tuottamaan? Kuinka paljon sitä ”omaa juttua” tarvitsee käytännössä rajata, että solahtaa liiketaloudellisesti sopivaan kohtaan? Esim. nämä ovat selvinneet kunnolla vasta, kun on ollut tavoite ja myös paine elää yrittäjänä päätoimisesti.

Se on muun ohella kirkastunut, että niin kutsutut markkinat eivät ole omasta näkökulmasta minkäänlainen abstrakti ”allas”, jossa anonyymit toimijat kilpailevat yhtä anonyymeista asiakkaista. Keskiöön nousee yhteiselo ja jonkinlaisen yhteisen ja inklusiivisen vision jakaminen oman verkostonsa kanssa. Tämä verkosto on samalla eräänlainen laajennettu lähipiiri – sitä voidaan kutsua myös maaperäksi, kuten olemme Jälleenrakentajien keskusteluissa asiaa sanoittaneet. Tehokkuus ja lisäarvo ovat tällöin erikokoisten toimijoiden keskinäistä yhteistyötä, jossa rahallinen tulos on vain osa kaikkea muuta; kannattelua tiukan paikan tullen, vastavuoroista joustoa sitä tarvittaessa, inhimillistä kohtaamista ja yhteisiin päämääriin tähtäämistä. Tämä ei tietenkään poista perinteisesti käsitetyn laadun merkitystä tuotteissa ja palveluissa, mutta laadulla on sen lisäksi oma huomattavasti laajempi ulottuvuutensa.

Lokaaliin tai puolilokaaliin ekosysteemiin keskittyminen, palvelujen tarjoaminen sen tarpeista käsin ja niistä oppien mahdollistaa myös sen, ettei tarvitse kilpailla liian saturoituneilla markkinoilla, jossa omat palvelut ja tuotettu lisäarvo on korvattavissa sellaisenaan ja lähes mistä vain – tarvittaessa ulkoistaen vaikka maapallon toiselta puolen. Tai että merkittävä osa ajasta menisi markkinointimyllyn ylläpitoon. Tuttuun ekosysteemiin ja verkostoon sitoutuminen tarkoittaa myös sitä, että on riittävän monella shortlistillä, vaikka somepreesens olisi hetken hiljaisemmallakin.

’Ylläpidä ja kehitä luontosuhdettasi!’-kuvitus Awareness to Action -projektistani. Kuvitus on nyttemmin adoptoitu myös Jälleenrakentajien viestintämateriaaleihin ja henkii maaperään tutustumista, siihen sitoutumista ja sen kanssa vuorovaikuttamista.

Luova työ ja fokusointi, onko se edes mahdollista?

Toinen isompi ja ajatuksissa pyörinyt kysymys on, kuinka tasapainoilla toiminnan fokusoinnin ja rönsyilyn, laskennallisen tehokkuuden ja ihanan haahuilun välillä.

Minulle on yrittäjyyden alusta asti ollut selvää, etten halua olla koko ajan töissä tai jossain työnkaltaisessa välitilassa. Ja en ole tässä tietenkään yksin: Enemmän tai vähemmän jatkuvasti päällä oleva työmoodi tai puolityö kuvaa leimallisesti tämän päivän tieto- ja luovan työn prekaareja piirteitä – etenkin mikroyrittäjän tai freelancerin näkökulmasta. Koenkin olevani, Julia Thurénia lainaten, melko ”vapaa-aikaorientoitunut”. Tarkemmin määritellen haluan pitää elämässäni vahvan tilan suuntaamattomalle, luovalle, kiireettömälle ja spontaanille olemiselle. Tilan, jossa voin tunnustella, kokeilla, leikkiä, tutustua jne. lähes ilman mitään ennalta määriteltyjä kehikoita. Yhdessä ja erikseen, muiden kanssa ja omilla poluillani.

Toiveissa on siis riittävän fokusoitua työntekoa, jotta elämässä säilyy tilaa muullekin? Ja mielellään niin, ettei kaiken optimointi vedä mikroyrittäjää ja pahimmillaan myös hänen alihankkijoitaan minikokoiseksi tuotantolinjastokseen, josta lämpö ja kohtaaminen on karsittu pois ylimääräisinä menoerinä?

Tässä on auttanut riittävä analyyttisyys ja kyky purkaa työtehtävät, prosessit ja kalenterinpito osiin. Sen erottelu, mitkä tehtävät voi ja kannattaa paukuttaa eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti, ja mihin työpäivän aikana haluaa sijoittaa enemmän ilmaa ja tilaa. Ja mitkä ovat arjen aikasyöppöjä tai tuottavat kitkaa: fyysistä, henkistä, digitaalista ym. Työergonomian voi tällöin ymmärtää ennen kaikkea kitkan poistamisena ja mahdollisimman sulavien prosessien edesauttamisena.

Fyysisessä työhuoneessa se tarkoittaa esim.:

  • Hyvässä järjestyksessä olevia muistiinpanoja ja tarvikkeita.
  • Puhdasta työpöytää.
  • Mukavaa ja hyvinvointia tukevaa työtuolia.

Digiympäristöissä jouhevuutta edesauttaa:

  • Sopiva määrä ohjelmistoja – ei liikaa, eikä liian vähän.
  • Hyvin hallinnassa oleva data ja pilvipalvelut. Tiedon ja tiedostojen etsimiseen, varmuuskopiointiin ja siirtämiseen saa käytettyä rutosti aikaa, jos sen hallintaan ei ole selkeää prosessia.
  • Mielekkäät viestintävälineet ja -kanavat. Onko projektin tai asiakkuuden viestintä kätevästi yhdessä- tai kahdessa kanavassa vai leviääkö se pahimmillaan vaikka kuuteen erilaiseen (tästäkin on kokemusta)? Atomeiksi hajoava viestintä on melko samankaltainen aikasyöppö kuin huono datanhallinta.
Oli ihan loistojuttu tehdä syyskauden alkuun myös työtuolin päivitys! Ohessa kuva kotimaisesta MyKolme Designin Tripla-jakkarasta, jota voin lämpimästi suositella sekä perinteisiin työ- että satulatuoleihin pettyneille.

Hyvä ergonomia antaa tilaa hoitaa itse työprojektit asiallisesti ja ajallaan, ja on näin myös asiakkaan arvostamista. Itsen ja läheistensä arvostamista se taas on sitä kautta, että hommat hoituvat järkevässä ajassa, eivätkä tulvi vapaa-ajalle.

Kivasti näpeissä oleva ajankäyttö taas antaa tilaa kohdata ihmisiä kiireettömästi työnkin merkeissä. Asiakaspalaveria ei tarvitse rytmittää minuuttikellolla ja työpäivän aikana voi nähdä verkostoaan ja tuttaviaan pidennetyillä lounailla. Sosiaalisuudessa on näin tilaa funktionaalisen ja karsitun asiallisuuden lisäksi myös muulle, ihmisenkokoiselle jakamiselle.

Ja ajanjaksot, jolloin kalenterissa on ollut edellisten lisäksi vielä tilaa työn merkeissä tapahtuvalle opiskelulle, olen kokenut erityisen lämpiminä. On ihana kokeilla uusia visuaalisen suunnittelun työkaluja tai materiaalikirjastoja – siinä on psykologisesti varmasti jotain samaa kuin suurelle kankaalle maalaamisessa, läträten ja sopivan sotkuisasti.

Ihmettelisin kovasti, ellen vielä kirjoituksissani palaisi näihin työn, datan, prosessien, ajan ja tilan hallintaan ja analysointiin! Sen verran paljon pureskeltavaa teemoihin liittyy.

Kevyt harjoituskuvitus, jonka kanssa opiskelin Risograph-efektin käyttöä Photoshopissa. Efekti löytyy Envato Elements -palvelusta ja on ainakin itselleni yksi syksyn parhaista visuaalisen alan ohjelmistojen lisäosalöydöistä.

To do: Yhdenvertaisemmat digiympäristöt ja -palvelut

Inspiraation ja innostuksen alueilla olen syventynyt mm. yhdenvertaisuuteen laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. (Aiheen ympärillä on julkaistu muuten valtavan hyviä ja helppotajuisia suomenkielisiä podcasteja mm. Yle Areenassa; linkkilistaa blogin lopussa…)

Visuaalisessa suunnittelussa ja esim. verkkokehityksessä ’saavutettavuus’ on yksi keskeisistä käsitteistä, jonka avulla jäsentää ja luoda yhdenvertaisempia viestintä- ja digiympäristöjä. On olennaista ymmärtää sekä digiympäristöjen yleiskuvaa – niiden käyttäjiä, käyttöalustoja ja -tapoja, että fokusoida työn alla oleviin projekteihin, jotta saavutettava suunnittelu osuisi maaliinsa. Ja todella helpottaisi tuotteen tai palvelun käyttöä myös eri tavoin toimintarajoitteisille ihmisille. Käyttökokemuksen tutkimisessa sivutaan muotoilun ja viestinnän lisäksi mm. sosiologian, lääketieteen ja psykologian tieteenaloja, koska se leikkaa läpi niin suurta osaa inhimillistä toimintaa. Tiedon ja ammattitaidon syventämisessä ei tulekaan pohja kovin nopeasti vastaan!

Käytännön projekteissa olen ehtinyt perehtyä pintaraapaisulla visuaaliseen ja verkkosivujen saavutettavuuteen sekä jo vähän pintaa syvemmältä myös saavutettavien digitaalisten PDF-dokumenttien laatimiseen. Tällä hetkellä pystyn toteuttamaan tavallisten digi-pdf:ien saavutettavuuslisäykset sekä pitämään saavutettavuusnäkökulmaa esillä kaikissa visuaalisen suunnittelun töissä. Tulevassa portfoliossa ja palvelurepertuaarissa voikin olla sitten jo esim. AA-tason saavutettavien verkkosivustojen suunnittelu. Sitä kohti.:-)

Esimerkki Johanna Perkiön ’Perustulo – Kohti 2020 -luvun yhteiskuntapolitiikkaa’-teoksen saavutettavasta PDF-taitosta (tilaajana KSL-opintokeskus ja Vasemmistofoorumi). Taittoon on lisätty mm. sisällysluettelon linkitykset kappaleisiin, selaamista helpottavat kirjanmerkit, lukujärjestys ruudunlukijaohjelmistoa varten sekä tekstiselitteet kuville.

Saavutettavan pdf-taiton voit ladata KSL:n sivuilta.

Syksyistä arkea

Ja loppuun vielä pieni päivitys projektirintamalta ja yrittäjän arjesta: Syksy alkoi monessakin siitä, mihin kevätkausi päättyi. Olen työskennellyt tuttujen asiakkuuksien, kuten The Good Guys:n, KSL-opintokeskuksen ja Ehta Rahan kanssa. Unohtamatta tietenkään pienempiä, mutta yhtä lailla tärkeitä. Näistä hyvänä esimerkkinä tutuille mikroyrittäjille ja freelancereille tehdyt Squarespace-nettisivut. Merkittävä lisä syksyn työpalettiin on myös Jälleenrakentajat-osuuskuntamme JAKAJAT-ideakilpailun keväinen voitto ja siitä seuranneet työt pilottihankkeen viestinnässä. On todella mielenkiintoista, kun samalla kertaa pääsee polkaisemaan sekä osuuskunnan, että hankkeen viestintää liki nollista! Mittakaava on pieni, joten ratkaisuja pääsee pohtimaan alusta lähtien rauhassa jo mainittuun saavutettavuuteen, sekä tietenkin ydinarvoihin (tiedonvälitys, rihmastomainen luonne eri kestävyystoimijoiden välillä, pluralismi ym.) nojaten.

Pyöräilin The Good Guysien panimolle Pirkkalaan! Arki on parhaimmillaan sopivan monimuotoista.

Ehkäpä lopulta eniten uutta ja ihmeellistä tässä syyskaudessa, joka kääntyy pian jo talvea kohden, on arjen suhteellinen tasapainoisuus. Se kertoo varmasti jonkinlaisesta tietotaidon kypsymisestä ja ehkäpä myös siitä, että itselle ja sidosryhmille alkaa kirkastumaan selkeämmin se lisäarvo, mitä työssään pystyy tuottamaan – pitäen sisällään laajemman ajatuksen työn tekemisen tavoista ja erilaisista klikkaamisista, joita eri tiimeissä voi syntyä. Tästä on hyvä laskeutua joulua kohti…

Vaikka tekstissä tulikin jo avattua montaa ajatusta yrittäjäelämän ympäriltä, kovin moni tärkeä tuntui jäävän vielä pois. Ehkä kirjoittamiseen, tai ennenkaikkea valmiiden tekstien kokoamiseen, tulisi totta vieköön varata enemmän ja selkeämmin työaikaa…! Seuraavassa joitain teemoja, joihin haluan vielä muodossa tai toisessa palata:

Digiosallisuus ja yhdenvertaisuus / Monimuotoisemmat mediarepresentaatiot / Inklusiivisuus visuaalisessa suunnittelussa ja viestinnässä / Design, joka avaa tai sulkee tiloja / Algoritmivallasta vapaat vyöhykkeet / Some- ja notifikaatiostressi hallintaan / Suurempaa visiota ja systeeminen muutos osaoptimoinnin ja yksilötarinan sijaan

Näihin tunnelmiin siis, kuullaan taas eri kanavissa! Tällä hetkellä julkaisen firman tekemisistä ja ajatuksistani aktiivisimmin Facebookissa facebook.com/kuohukaisla ja taiteellisempaa sisältöä taas Instagramissa instagram.com/eetujuhani.art/.

t. Eetu, marraskuista rytmiä ja erilaisia kiertokulkuja opetteleva graafikko & yrittäjä

Yhdenvertaisuutta tavalla tai toisella käsitteleviä podcasteja Yle Areenassa:

…Ja toki on paljon muitakin. Näihin vain olen ehtinyt paremmin tutustumaan.